Kuumaa porotusta päivästä toiseen sitä on tämä KESÄ. On sitten niin eri ääni kellossa kuin viime blogissa. Aurinko on nyt hellinyt meitä koko viikon. Terassilla siis tarkenee muutkin kuin pöydät. Kukkasilla pakkaa vaan olemaan liiankin kuuma. Mitäs onnea olenkaan kahvin ja käsitöiden tiimoilta viimeisen kahden viikon aikana kokenutkaan? Olen kuullut, että porkkanakakullani on maine ja onneksi hyvä sellainen. Porkkanakakku on saanut rinnalleen suklaisen unelman, mistä eivät näppini meinaa pysyä erossa. Se onkin hieman pelottavaa ja varsinkin hiljaisina hetkinä tulee mieleen, että pitäisikö maistaa että vieläkö se maistuu hyvältä.
Viime keskiviikkona oli taas iltatori. Uusia myyjiä oli valtavasti. Vielä puolituntia ennen toria uusia myyjiä saapui autot pakattuina. Se oli mukavaa. Uusina ammattimyyjinä mukana oli myös kalakauppias, se oli monen mieleen. Iloisena yllätyksenä tuli myös se hanuristi mies jonka viime kerralla toivotin tervetulleeksi. Hän toi mukanaan myös solistin ja yhdessä he lauloivat ihanat vanhanajan viisut. Ihmisiä virtasi torille tasaisesti. Itse olin taas enemmän kuin tyytyväinen illan onnistumiseen. Uskon siis täällä Paattisillakin olevan tarvetta toritapahtumille. Kahvilassakin kävi väkeä. Onneksi sisko kultani oli taas apuna, yksin en olisi selvinnyt. Suuri kiitos kuuluu hänelle. Näiden iltojen jälkeen saa taas uskoa hiljaisempiin iltoihin.
Tiesitkö, että lämmin juoma on paljon parempaa kuumalla kuin kylmä. Ei tule lainkaan niin kova hiki kun juo auringossa lämmintä juomaa kuin kylmää juomaa. Tämähän on siis vanha opittu juttu jo Afrikassa oleskeluaikana. Monelle ei vaan tule mieleenkään juoda esim kahvia kuumalla ja siksipä sitä saa sitten kaataa tasaisin väliajoin pannullisen alas lavuaarista viemäriverkkoon. Mutta mitä olisi kahvila ilman kahvia kuumallakaan? Kyllä sitä sitten joku aina haluaisi, jos ei sitä olisi. Ai niin tässä lopussa voisinkin mainostaa, että kun te siellä maanpinnalla kuumassa hikoilette, niin minulla on täällä kellarikahvilassa niin tavattoman ihanan virkistävän viileää! Tapaamisiin taas.
Viime keskiviikkona oli taas iltatori. Uusia myyjiä oli valtavasti. Vielä puolituntia ennen toria uusia myyjiä saapui autot pakattuina. Se oli mukavaa. Uusina ammattimyyjinä mukana oli myös kalakauppias, se oli monen mieleen. Iloisena yllätyksenä tuli myös se hanuristi mies jonka viime kerralla toivotin tervetulleeksi. Hän toi mukanaan myös solistin ja yhdessä he lauloivat ihanat vanhanajan viisut. Ihmisiä virtasi torille tasaisesti. Itse olin taas enemmän kuin tyytyväinen illan onnistumiseen. Uskon siis täällä Paattisillakin olevan tarvetta toritapahtumille. Kahvilassakin kävi väkeä. Onneksi sisko kultani oli taas apuna, yksin en olisi selvinnyt. Suuri kiitos kuuluu hänelle. Näiden iltojen jälkeen saa taas uskoa hiljaisempiin iltoihin.
Tiesitkö, että lämmin juoma on paljon parempaa kuumalla kuin kylmä. Ei tule lainkaan niin kova hiki kun juo auringossa lämmintä juomaa kuin kylmää juomaa. Tämähän on siis vanha opittu juttu jo Afrikassa oleskeluaikana. Monelle ei vaan tule mieleenkään juoda esim kahvia kuumalla ja siksipä sitä saa sitten kaataa tasaisin väliajoin pannullisen alas lavuaarista viemäriverkkoon. Mutta mitä olisi kahvila ilman kahvia kuumallakaan? Kyllä sitä sitten joku aina haluaisi, jos ei sitä olisi. Ai niin tässä lopussa voisinkin mainostaa, että kun te siellä maanpinnalla kuumassa hikoilette, niin minulla on täällä kellarikahvilassa niin tavattoman ihanan virkistävän viileää! Tapaamisiin taas.
