Et ikinä arvaa mitä on kuulunut tähän työnjuhlapäivän ohjelmaan? Ei, en käynyt picnic:llä, enkä vappumarssilla, enkä tivolissakaan. Vaan olen haistellut tinneriä vanhojen teippien liimoja irrotellessani sekä ommellut irtopäällisiä tuoleihin, etteivät asiakkaani takapuolet paleltuisi niissä istuessaan. Päivä on ollut siis ratkiriemukas!

No olen minä muutamaa mukavaakin juttua työstänyt, nimittäin korjannut vanhaa kassakonetta, sekä pussitellut irtokarkkeja. Aivan mahtavaa hommaa, vaikka tukka haiseekin tinneriltä ja silmät vuotaa (siitepölyttäjät ne kiusaa).

Tässä viime päivät on juostu ympäri kyliä ilmoituksia jakamassa ja samaa hommaa pitäisi vielä huomenna jatkaa. Paikallislehtikin on jo ilmoitukseni julkaissut ja kuulemma lehtijuttua sitten singahdetaan heti tekemään. Toivottavasti eivät tule avajaispäivänä. Avajaispäivään on tosiaan enää muutama yö. Esitinkin juuri ystävilleni hartaan toiveen, että tulisivat vasta avajaisten jälkeisinä päivinä ja mieluusti tipotellen, että aina aika ajoin ovesta tupsahtaisi tuttu henkilö.

Kaikki eivät ole tälläkään viikolla menneet aivan nappiin. Nimittäin maksupäätteeni makaa edelleen Helsingissä, toivon mukaan kylläkin jo posti terminaalissa paketissa. Puuttui kuulemma jotain sopimuksia ja näin ollen se ei ollutkaan lähtenyt tiistaina kuten luvattiin. Kyselinkin siltä herrashenkilöltä, että koskas meinasitte minulle ilmoittaa??? Näin siis punaista ja mietin jo kauhulla kuinka kirjoittaisin kuitteja käsin ja tukkimiehen kirjanpidolla laskisin kaiken myymäni. Toivon siis hartaasti, että tämä mies todellakin olisi tehnyt sen ihmeen ja se vekotin saapuisi luokseni jo maanantaina.

Se mikä tässä viikossa on ihanaa, niin se on pienen tyttöni ensimmäinen hammas. Sekä kahvilani postikortti, sellaisen sinäkin voit lähettää ystävällesi. Minä maksan postimaksun :) Nähdäänhän.