 | | | | | |  | |  |  | |  | |  | | WANHA OSKA | | Kahvia ja käsitöitä |
|  | | | |
|
Rakas päiväkirja olen ollut kiireinen... Pahoittelen hyvät lukijat, että olette joutuneet turhaan visitoimaan täällä ja toteamaan, että taaskaan ei ole sivuja päivitelty. Mutta nyt asiaan ja kuulumisiin. Kaksi kuukautta syksyllä kului käsitöitä tehden ja kauniista syksystä nauttien, siivillä. Syntyi tonttuja, koristeita, pussukoita ja nyssyköitä. Tapasin uusia käsityöläisiä, joiden töitä voit ihailla puodissani.
Marraskuun aussa sitten saapui floristi Inga tuoden raikkaan tuulahduksen omaan nurkkaukseensa. Mukanaan hänellä aina oli milloin mitäkin. Kranssipohjia, säkillisiä havuja ja mitä ihanimpia nauhoja ja koristeita. Ruosteiset kulkuset, sydämet ja tähdet veivät täysin sydämeni. Siinä vaiheessa kun Ingan nurkkaus jo muistutti jouluista kukkapuotia, niin minun käsityöni olivat vielä hujan hajan. Mutta vielä oli aikaa...yksi yö ;) Maarraskuun ensimmäisenä torstaina sitten avasimme joululaulujen soidessa. Ihmiset saapuivat ovesta ihastellen muuttunut kahvilaa. Joulu oli saapunut meille, vaikka se silloin niin hassun aikaiselta tuntuikin.
Joulun ajan uutena juttuna aloitin jouluiset askarteluillat. Ensimmäisenä iltana teimme vintage henkisiä kortteja, jotka ovat kuin tuulahduksia menneisyydestä. Askartelijanaiset loistivat kortteja tehdessään ja kortit huokuivat todellista vanhaa nostalgiaa. Jokainen sai mukaansa yhdestä kolmeen kaunista korttia, jotka sitten ilahduttavat ehkä juuri sinua. Mistä sitä tietää... Seuraavaan askarteluiltaan sitten saapuikin heti tuplaten väkeä hakemaan potkua joulukortien väsäämiseen. Teimmekin kaksi hyvin erilaista vaihtoehtoa. Toinen korteista oli origamikortti, joka oli modulääritekniikkaa apuna käyttäen väsätty. Kaikessa täytyy olla ammattislangi, niin myös askartelussa :) Toivottavasti saisin kuvat tähän sivulle niin voisitte kaikki ihailla niitä. No niin pienen avustuksen saattelemana tässä kuvia syntyneistä korteista. Vintagea ja joulua!
|
|
Kolme viikkoa on vierähtänyt sulkemisesta. Uskomatonta kuinka aika rientää. Tuntuu, että joka kerta kun tänne kirjoitan niin aika on aina rientänyt. Viime päivityksen jälkeen on tapahtunut monenlaista. Viimeinen iltatori oli sateinen, mutta onneksi piharakennus odotti siivottuna kaikkia myyjiä, jotka olivat tulleet paikalle ihanine tuotteineen. Jouluksi alkoivat jo kovat suunnitelmat viritä myös myyjien päissä. Juu-u kyllä on tarkoitus järjestää joulun aikana joulumarkkinat. Olet siis tervetullut myymään tuotteistasi ja tietysti myös ostoksille.
Kahvilassa on vietytty sulkemisen jälkeen parit synttärit ja porkkanakakkujakin on saanut leipoa tilauksesta. Osallistuin kahvilan nimissä myös Paattisten päiville, perinteisille markkinoille, joissa yksityiset, yhdistykset ja yrittäjät myyvät tuotteitaan. Tapasin päivillä useita uusia tuttavuuksia, jotka eivät kesän lyhyyden takia olleet ehtineet aivan kahvilalle asti. No mutta onneksi kaikille avautuu marraskuussa taas mahdollisuus tulla kahvittelemaan ja tutustumaan suomalaisten käsityöläisten tuotteisiin.
Joulun alusajalle olen jo kovasti tehnyt käsitöitä ja muutamia uusia tekijöitäkin on löytynyt ystävä piiristäni. Kahvilan sisustus muuttaa muotoaan, joten jokaiselle kävijälle löytyy kahvilassa katseltavaa. Etsinnässä on vielä pieni peilipöytä, jossa neito voi kaunistautua ja valita itselleen sopivia koruja. Kahvilan pöydillä olevat käsityökirjat on tarkoitettu juuri sinulle. Ne ovat kauniita katsella, vaikka et käsitöitä tekisikään. Mutta varo, niistä voi saada inspiraation. Ja kyllä, voin lainata sitä sinulle, mutta myynnissä ne ei ole.
No, mutta hei ny. Täytyy rientää kun tuo pikku neiti mennä taapertaa täällä talossa niin vietävästi. Lähdetään ulos, niin kyllä niitä kilometrejä sitten taas kertyykin. Ja kun hän viimein nukahtaa niin minä painun alakertaan väsämään pienen pientä tilkkutäkkiä!
|
|
Aivan luvattoman kauan on kestänyt tämä päivitys. Pahoittelen lukijani. Kuten jo viimeksi totesin, nettisivuni ovat avautuneet ja niitä on sitten saanut viilata ja viilata ja aina vaan on joku rempallaan. No mutta siis kesä alkaa olla ohi niin ajallisesti ja oikeastaan ilmallisestikin. Tummat pilvet ovat taas talon ympärillä, mutta rohkeasti olen kuitenkin terassin kattanut kaikille ohikulkijoille ihailtavaksi. Piipahtakaa ihmeessä sisällä!
Ensi viikolla alkaa lasten koulut ja harrastukset. Niin se vaan aika kuluu. Kesäkahvilani sulkee ovensa elokuun viimeisenä sunnuntaina. Siis tismalleen kahden viikon kuluttua. Eikä siitä avajaisviikostakaan ole mielestäni kuin hetki. Olenko siis todella tulossa vanhaksi, kun voin todeta että aika rientää.
Kevään ensimmäisessä esitteessäni lupasin, että vanha talomme saa pintaansa uuden värin... Todellakin se tapahtuu. Paraikaa pintaa eentrataan ja seuraavaksi alkaakin olla jo maalin aika. Ensi kesänä sitten vietetäänkin vanhan maaseutumyymälän 60-vuotisjuhlaa. Aika hienoa, että vanhat asiat säilyy. Tässä meidänkin naapurustossa nämä vanhat rakennukset ovat yksi toisensa jälkeen saaneet uutta pintaa.
Ennen ensi vuotta Wanha Oska avaa kuitenkin ovensa vielä joulunaikaan joulukahvilana. Mukaan marras-joulukuuksi tulee myös eräs kukkakauppias naapurista joulukukkien ja kranssien kera. Tarjolla tietysti glögin ja piparin lisäksi joulukorttiaskartelua ja pehmoisia paketteja. On jotenkin tässä vaiheessa kesää miettiä näitä asioita, mutta näin se kuitenkin menee. Käsityöpuodin tuotteet on "loman aikana" päivitettävä jouluisiksi ja pöydällä olevien kesäkukkien muututtava lämmittäviksi kynttilöiksi.
Mutta ennen kuin suljetaan, vietetään vielä yksi iltatori 26.8 kyläläisten ja naapurikuntalaisten ja niiden ohikulkijoiden kera, nautitaan tuoreista tuotteista ja ihanasta maalaistunnelmasta. Seurailkaa blogia, kyllä se päivittyy. Hitaasti, mutta varmasti ;)
|
|
Aurinko se paistaa mukavasti. Taas tänään ja eilen satoi kaatamalla. On se nykyään kummallista kun on niin epävakaata. Täytyy siis nauttia täysin siemauksin hetkestä. Täytyykin nyt heti alkuun toivottaa teidät lukijat kaikki tervetulleeksi kahvilan kotisivuille! Tämä päiväkirja päivittyy ainakin näin aluksi samoin tekstein kuin blogspot WanhanOskanOnnea. Kuten tarkkasilmäiset ovatkin jo huomanneet niin vanhat tekstit ovat myös löytäneet tiensä tänne kahvilan sivuille.
Turistit ovat myös löytäneet minut. Ilmoittelu tienposkessa on siis kantanut hedelmää. Viime viikko oli jotenkin maaginen. Joka päivä tupsahti kahvilaani joku ihana ihminen menneisydestä. Läheltä tai kaukaa. Ihanaa! Mutta myös te muut kävijät olette tehneet vaikutuksen minuun. Tulette kahvilaani ihaillen ja hymy kasvoilla. Se antaa voimia myös minulle.
Monenlaisista vierailijoista olenkin saanut innoitukseni lisätuotteiden tilauksiin. Muutaman viikon kuluttua, ehkä jo kun seuraavaksi kirjoitan, kahvila on saanut tuoteuutuuksia, joita kannattaa tulla katsomaan kauempaakin. Kahvilani on saanut myös oman palautelaatikon, johon jo eilen nuoret tytöt kirjoittivat useita lappusia. Yhdelle isoita seinistä olisi tarkoitus ripustaa ilmoitustaulu, jossa vaikka sinä voit ilmoittaa sinulle tärkeästä asiasta, etsiä ystävää tai vaikka myydä pieneksi jääneet ratsastussaappaat. Lisäksi kirjahyllystä löytyy kansio, josta löytyy useita kotikutsu mahdollisuuksia, joita voit kahvia juodessasi harkita pitäväsi. Jokaisesta kotikutsu esitteestä löytyy yhden konsultin tiedot. Ja jos sattumoisin kansiosta ei löydy haluamaasi kutsumallia, niin etsitään sinulle sellainen. Ja jos et halua pitää kutsuja kotonasi, voit pitää ne myös täällä kahvilalla. Tarjoilunkin voin hoitaa, pääset siis todella helpolla.
Kahvia ei tarvitse nykyään enää paljoa kaataa lavuaarista alas. Kaadan sen asiakkaiden kuppiin. Parempi se niissä on kuin viemäriverkostossa. Tulee hyvä mieli molemmille, asiakkaille hyvästä kahvista ja minulle kun ei tarvitse heittää kahvia haaskuun. Samalla tulee vaihdettua hieman kuulumisia. Jörönkin tuntuisen miehen kielenkannat kirpoaa kyllä kun saa toisenkin kupposen samaan hintaan. No mutta nyt on riennettävä kahvin keittoon. Heissuli vei!
|
|
Kuumaa porotusta päivästä toiseen sitä on tämä KESÄ. On sitten niin eri ääni kellossa kuin viime blogissa. Aurinko on nyt hellinyt meitä koko viikon. Terassilla siis tarkenee muutkin kuin pöydät. Kukkasilla pakkaa vaan olemaan liiankin kuuma. Mitäs onnea olenkaan kahvin ja käsitöiden tiimoilta viimeisen kahden viikon aikana kokenutkaan? Olen kuullut, että porkkanakakullani on maine ja onneksi hyvä sellainen. Porkkanakakku on saanut rinnalleen suklaisen unelman, mistä eivät näppini meinaa pysyä erossa. Se onkin hieman pelottavaa ja varsinkin hiljaisina hetkinä tulee mieleen, että pitäisikö maistaa että vieläkö se maistuu hyvältä.
Viime keskiviikkona oli taas iltatori. Uusia myyjiä oli valtavasti. Vielä puolituntia ennen toria uusia myyjiä saapui autot pakattuina. Se oli mukavaa. Uusina ammattimyyjinä mukana oli myös kalakauppias, se oli monen mieleen. Iloisena yllätyksenä tuli myös se hanuristi mies jonka viime kerralla toivotin tervetulleeksi. Hän toi mukanaan myös solistin ja yhdessä he lauloivat ihanat vanhanajan viisut. Ihmisiä virtasi torille tasaisesti. Itse olin taas enemmän kuin tyytyväinen illan onnistumiseen. Uskon siis täällä Paattisillakin olevan tarvetta toritapahtumille. Kahvilassakin kävi väkeä. Onneksi sisko kultani oli taas apuna, yksin en olisi selvinnyt. Suuri kiitos kuuluu hänelle. Näiden iltojen jälkeen saa taas uskoa hiljaisempiin iltoihin.
Tiesitkö, että lämmin juoma on paljon parempaa kuumalla kuin kylmä. Ei tule lainkaan niin kova hiki kun juo auringossa lämmintä juomaa kuin kylmää juomaa. Tämähän on siis vanha opittu juttu jo Afrikassa oleskeluaikana. Monelle ei vaan tule mieleenkään juoda esim kahvia kuumalla ja siksipä sitä saa sitten kaataa tasaisin väliajoin pannullisen alas lavuaarista viemäriverkkoon. Mutta mitä olisi kahvila ilman kahvia kuumallakaan? Kyllä sitä sitten joku aina haluaisi, jos ei sitä olisi. Ai niin tässä lopussa voisinkin mainostaa, että kun te siellä maanpinnalla kuumassa hikoilette, niin minulla on täällä kellarikahvilassa niin tavattoman ihanan virkistävän viileää! Tapaamisiin taas.
|
|
|
On ilmoja pidelly!! Kummallinen kesä tämä kesä. En ole aikaa elänyt, että olisi pakkasta ollut kesäkuussa. Et taida sinäkään? Eipä tarvitse paljoa aikaa viettää terassilla istuskellen, kun en viitsi edes tuoleja kantaa sinne kastumaan.
Taas on tovi vierähtänyt edellisestä päivityksestä... Juu ei sillä, että asiakkaat olisi kaiken aikani vienyt ja eikä se maksupäätekään ole enää rasittanut, vaan olen yrittänyt päästä sisään kirjanpidon maailmaan. Siis HUOM yrittänyt. Vielä viikko sitten olin aivan varma, että en veisikään kuittejani ihan oikealle kirjanpitäjälle, vaan tekisin ne todellekin aivan itse. Ajatustyön tästä kirjanpitäjähommasta olin tehnyt jo alussa, etten ryhdy itse pitämään sitä vaan ammattilaiset voivat sen tehdä. Mutta kuitenkin kahvilan hiljaisina hetkinä luonani on piipahtanut säästä tässäkin ajatus (ei kovin tuttu ajatus minulle, joka olen tottunut laittamaan rahan kiertoon). Ryhdyin siis tutkiskelemaan ja teinkin jo koneelle pohjan kuittikavalkaadista, jota voisin sitten kuukausi kuukaudelta aina päivitellä, niinä hiljaisina hetkinä.
Konsultoituani kokenutta kehäkettua näissä asioissa, totesin että kylläpäs vienkin kuin vienkin ne laput sinne oikealle kirjanpitäjälle. Alv 22, 17 ja muut kaverit ja tietysti tuo kehäkettu saivat minut ymmärtämään, että voisin tehdä muutakin. Eli suutari pysyköön lestissään ja niin edelleen. Viisaat ja kokeneet ovat taas sanansa sanoneet ja tästä iso kiitos jo etukäteen. Tämä satsaus kannattaa. Mutta talveksi kyllä suunnittelin sellaisen kirjanpitokurssin käymistä ;p
Olen päättänyt pitää hieman Juhannus vapaata. Uskoisin sen olevan sallittu. Toivon, että myös sinä saat nauttia keskikesänjuhlasta. Toivon myös hieman aurinkoa, ei koko ajan tarvitse paistaa, mutta jos edes hippusen. Juhannuksen jälkeen taas tapaamme iltatorilla 24.6 klo 16 alkaen. Eli olet tervetullut mukaan!
|
|
Viikko sitten olivat ne iltatori iltamat. En olisi koskaan uskonut, että ihmisiä saapuisi niin hirmu paljon paikalle. Mainosten levittäminen oli siis tavoittanut ihmiset. Ja luultavasti myös puskaradio oli tehnyt osansa. Sinä keskiviikko aamuna oli hyvin pilvistä, ilma tuoksui keväältä ja mielessäni pohdin, että mahtaakohan tulla vettä ja pelkäsin. Iltapäivällä kuin taivaanlahjana kaikki pilvet katosivat miellyttävän ja tutuksi tulleen kevättuulen mukana. Taivas oli siis täysin pilvetön kun iltatori alkoi.
Ihmisiä alkoi tulla torille ripotellen ja vähitellen aina enemmän ja enemmän. Täytyy sanoa, että aivan oli ruuhkaa aika ajoin kahvilassakin. Mielissään olivat myös myyjät, koska kauppa kävi. Onneksi sentään Nappi ponilla riitti menohaluja loppuun saakka. Tämän viikon tiistaina oli hyvä juttu lehdessäkin, kiitos siitä kuuluu paikallisreportterillemme. Nyt ei muuta kuin odottelemaan innolla seuraavaa toria, joka on heti juhannuksen jälkeen. Mahdetaanko siellä saada jo uusia perunoita? Makkaraa ainakin saa.
Viime lauantaina oli melko hiljaista, siihen vaikutti varmasti osaltansa se julmetunmoinen ukonilma. Ukonilma, joka sai sähköt katkastua ainakin kolmeen otteeseen. Kaikki todellakin alkoi raekuurolla ja isoilla vesi pisaroilla. Kaikki terassin tuolien istuintyynyt kastuivat alta aika yksikön ja myös minä, kun niitä siellä yritin keräillä salamoiden lyödessä tahtia. Salaman ja jyrinän välillä en ehtinyt laskea edes yhteen, niin päällä se ukkonen oli. Juoksin kiireen vilkkaan alakertaan kahvilani suojiin ja toivoin, ettei koirani pelkäisi kovasti yläkerrassa. En niinkään pelkää ukkosta, mutta kunnioita kyllä luonnonvoimia siinä määrin, että pysyin visusti kaukana niistä kahdesta pienestä ikkunasta ja ulko-ovesta, jotka kahvilassani on.
Olen huomannut, että kahvilassani on ruvennut käymään kanta-asiakkaita. Asiakkaat ovat siis tulleet jonkun tuotteen perässä jo toistamiseen. Kahvi, pulla ja limonaadi on ainakin saanut ihmiset palaamaan. Mikä olisikaan sinun juttusi? Minä ainakin jaksan aina vaan ostaa noita irtokaramellejä ja siskon likka ostaa aina muumitikkarin, ne ovat meidän juttuja.
Tällä viikolla loppuu koulut. Se on monelle lapselle ja miksei aikuisellekin mukava juttu. Alkaa siis kesälomat. Toivonkin, että säät muotoutuu kesäisiksi ja ihmiset lähtevät pyöräilemään ja löytävät minun pienen kahvilani ja uskaltautuvat sisään. Nyt menen paketoimaan valmistujaislahjoja ja keittämään sitä ihanaa tuoretta kahvia. Palaillaan taas!
|
|
Aika kuluu, aika kuluu ja blogi ei vaan päivity itsestään. Asialle on siis tehtävä jotain. Nyt ollaan porskutettu jo yli viikon kahvin tuoksuisessa kellarissa. Hiljaisia hetkiä on aina silloin tällöin, kuten nytkin. Joka päivä luonani on vieraillut uusia kasvoja ja muutamat ovat palanneet jo toistamiseen. Se on mukava juttu!
Viikko sitten sisään kahvilaani tuli nainen, joka halusi varata kahvilani kokouskäyttöön. Hassua nyt jo, oli ensimmäinen ajatukseni. Yritin siinä sitten ottaa lunkisti: "Joo kyllähän se vaan passaa. Kuinka monta henkeä ja mitä otatte?" Ajattelin vaan, että älä kysy hintaa, koska siihen en osaa vastata. Ei kysynyt. Kun kokouspäivä tuli, odottelin ryhmää jännityksen sekaisin tuntein. Ryhmä viihtyi aina puoli kymmeneen saakka. He hörppivät kahvia ja söivät herkullisia croisantteja. Kiitokset he kirjoittivat vieraskirjaan. Onneksi kaikki meni hyvin. Ja eiku uusiksi heti seuraavana iltana kauneuskutsujen merkeissä.
Vielä tuosta maksupäätteestä. Se ei sitten hyväksy uusia debit kortteja. Joo mä tiedän, että ne ovat kyllä pankkikortteja, mutta kun luottokunta myöntää ne niin silloin on pakko olla kimpassa sen kanssa. Eli eiku postia luottokunnalle. Se tuli bumerankina takas ku joku pöllö oli unohtanut siitä yrityksen allekirjoituksen. Siis minun allekirjoitus oli siinä lomakkeen täyttäjä kohdassa, siis siinä alapuolella ja se ei sitten riittänyt.... Eikä tässä vielä kaikki. Lasku joka maksupäätteestä saapui, oli huiman suuri. Ryhdyin tarkistelemaan sitä uudelleen. Se oli väärin laadittu! Soitin firmaan luottohenkilölleni. Lupasi laittaa uuden, joka sitten saapuikin heti seuraavana päivänä (ne kyllä sitten löytävät nopeasti perille). Mutta mutta ettei kaikki olisi niin yksinkertaista niin sekin oli sitten LAADITTU VÄÄRIN!!! Toimin taas, kuten edellä ja luottohenkilöni nauroi. Toivon, että saan toisen paketin kuittirullia tästä hyvästä.
Ensi viikolla on sitten iltatori päivä keskiviikkona. Sitä täytyy ruveta jänskättämään sitten seuraavaksi. Paikalle tulee partiolaisia ja vapaapalomiehiä autonsa kanssa. Saamme myös ihailla kesäkukkia ja nuuskutella tuoreiden sämpylöiden tuoksua lähiseudun yrittäjien toimesta. Ihmiset ovat myös ilmoittautuneet kirpputorille myyjiksi. Sitten vielä hännän huippuna tulee oikea pikku poni kärryjen kanssa. Siihen pääsee sitten kyytiin niin vauvat ja vaarit. Toivon kaikestä sydämestäni että myös kultainen aurinko hellisi meitä. Mukavaa, jos sinäkin pääsisit.
Nyt alkaa jo vatsa kurnia. Ai se onkin jo päivällisaika. Mitähän sitä tänään söisi, jäätelöä, irtsareita vai sämpylää? Päädyn tuohon jälkimmäiseen, niitä muita voi sitten syödä vaikka jälkkäriksi ;) Kuulemisiin.
|
|
 No niin nyt on sitten yrittäjäelämä totisesti alkanut. Kahvila-käsityöpuotini on ollut auki kokonaiset kaksi päivää. Ihmisiä on käynyt siinä 80 paikkeilla. Mukavaa huomata kuinka monella on oikeasti talostamme muistoja. Avajaispäivänä tuli pyörällä harmaa hapsiset ikinuoret rouvat ja muistelivat oikein urakalla. Kuinka munia oli tuotu laatikkotolkulla kerran viikossa Lehtisen kauppaan. Eräs rouva taas kertoi olleensa jokaisella kauppiaalla töissä, eli hän oli kiinni talossamme, eikä suinkaan välittänyt oliko kyseessä S- tai K- ryhmän kauppias. Monta tapaamaani uutta tuttavuutta on asunut Paattisilla yli elin ikäni, jotkut lähes 60 vuotta. Minä asuin kotikylässäni ensimmäiset 20 vuotta ja sen jälkeen on oltu sielä sun täällä.
Mukavasti on siis mennyt, mutta siitä en ollut vielä niin varma kun taistelin maksupääte asioiden kanssa viimeiseen asti. Päätehän siis saapui tiistaina klo 12 ( avajaiset oli ke klo 14-), Pikkaisen olin kireenä ja puhelinlinjat lauloivat ei suinkaan sulosointuja vaan sellaiseisia ärräpäitä, joita sitten vaan sammakkoina suustani hyppi. Siis asiasta annoin tulla ja hyvitykseksi sainkin laatikollisen kuittinauhoja. Lasku kyllä löysi perille ennätysajassa.
Joka aamu kun ryhdyn leipomaan, muistan erään nuoren asianajajanaisen kommentit " Essu, huivi, hiusten pudistelu vaatteista ja käsienpesu " Kiitos sinulle, olet mielessäni. Siitä on tullut jo traditio. Tänään saa taas tehdä suussa sulavia porkkanakakkuja, sulamiseen auttaa ääretön määrä valioluokan raaka-aineita, voita ja sokeria.
Lapset ovat löytäneet irtokarkkini! Täällä lasketaan senttejä ja minä voin mainoksen mukaan todeta, että mistä näitä 5 senttejä oikeen tulee. No lasten taskuista tietenkin!! Avajaispäivänä erään kiireisen liikemiehen oli kuulemma pysäyttänyt kylttini, toivon ettei hän kuitenkaan törmännyt siihen. Mainontani on siis pysähdyttävän hyvää. Eilen sain myös yllätysasiakkaita oikeen Tampereelta asti. On se hieno, että sieltäkin asti tullaan kahville. Ei voi siis sanoa, että asuisi liian kaukana kahvilastani.
No mutta nyt porkkanakakut kutsuvat jo, joten palataan myöhemmin asiaan. Voisin laittaa myös valokuvia, jotta pääsette tunnelmaan. Meiltä saa muuten myös kauniita postikortteja lähettää ystäville ja mikä parasta postimaksunkin olen luvannut maksaa.
|
|
Et ikinä arvaa mitä on kuulunut tähän työnjuhlapäivän ohjelmaan? Ei, en käynyt picnic:llä, enkä vappumarssilla, enkä tivolissakaan. Vaan olen haistellut tinneriä vanhojen teippien liimoja irrotellessani sekä ommellut irtopäällisiä tuoleihin, etteivät asiakkaani takapuolet paleltuisi niissä istuessaan. Päivä on ollut siis ratkiriemukas!
No olen minä muutamaa mukavaakin juttua työstänyt, nimittäin korjannut vanhaa kassakonetta, sekä pussitellut irtokarkkeja. Aivan mahtavaa hommaa, vaikka tukka haiseekin tinneriltä ja silmät vuotaa (siitepölyttäjät ne kiusaa).
Tässä viime päivät on juostu ympäri kyliä ilmoituksia jakamassa ja samaa hommaa pitäisi vielä huomenna jatkaa. Paikallislehtikin on jo ilmoitukseni julkaissut ja kuulemma lehtijuttua sitten singahdetaan heti tekemään. Toivottavasti eivät tule avajaispäivänä. Avajaispäivään on tosiaan enää muutama yö. Esitinkin juuri ystävilleni hartaan toiveen, että tulisivat vasta avajaisten jälkeisinä päivinä ja mieluusti tipotellen, että aina aika ajoin ovesta tupsahtaisi tuttu henkilö.
Kaikki eivät ole tälläkään viikolla menneet aivan nappiin. Nimittäin maksupäätteeni makaa edelleen Helsingissä, toivon mukaan kylläkin jo posti terminaalissa paketissa. Puuttui kuulemma jotain sopimuksia ja näin ollen se ei ollutkaan lähtenyt tiistaina kuten luvattiin. Kyselinkin siltä herrashenkilöltä, että koskas meinasitte minulle ilmoittaa??? Näin siis punaista ja mietin jo kauhulla kuinka kirjoittaisin kuitteja käsin ja tukkimiehen kirjanpidolla laskisin kaiken myymäni. Toivon siis hartaasti, että tämä mies todellakin olisi tehnyt sen ihmeen ja se vekotin saapuisi luokseni jo maanantaina.
Se mikä tässä viikossa on ihanaa, niin se on pienen tyttöni ensimmäinen hammas. Sekä kahvilani postikortti, sellaisen sinäkin voit lähettää ystävällesi. Minä maksan postimaksun :) Nähdäänhän.
|
|
No niin, nyt on sitten kaksi ja puoli viikkoa avajaisiin. Sinulle, joka et ole vielä kuullut niin kahvila-käsityöpuoti palvelee sinua Paattisilla toukokuun ensimmäisen keskiviikon jälkeen lähes päivittäin. Tervetuloa! Ensimmäiset vierailijat joivat pääsiäisenä kupposet tuoretta kahvia ja maistelivat herkkusia. Kävihän meillä kolme rohkeaa lastakin. Pongahtivat vaan sisään tutustumaa, on ne rohkeita. Harmittaa vaan kun en tarjonnut karkkia. Toivottavasti palaavat irtokaramellin hakuun.
Viime torstaina sitten esittelin paikat terveystarkastaja herralle. Myös omavalvontasuunnitelmani luettiin. Summa summarium kaikki meni hyvin, eikä herralla ollut valitettavaa. Tästä kiitokset kuuluu useammille henkilöille ja uusille kollegoille. Eli kiitos kovasti. En ehkä olisi hokannut laittaa siivouslastoja roikkumaan naulakosta tai lämpö/kylmämittareita joka nurkkaan.
Muutamaa tuotetta olen tässä odotellut ja peräänkin soitellut. Yksi toimittaja kertoi koneensa hajonneen ja toivoneensa että soittaisin. Toiveisiin vastattiin eli soitin. Sitten toisaalta jotain tuotteitani on sitten oikeen urakalla yritetty minulle toimittaa (viisi kertaa kuulemma, sanoivat kuljetusfirmasta...), mutta mutta kiireinen toimitusjohtaja kun olen, niin en ole ehtinyt päivystää pihalla. No mutta ensi viikolla pitäisi siis tulla kuorma-autoa auton perään. Varokaa siis paattistentiellä.
Sain viikolla myös uusia vanhoja tuoleja. Ne vaativat vähän ruuveja ja ehostusta. Joten taidanpa tietää missä tämän illan vietän. Uloskaan ei uskalla, kun tuulee niin vietävän kovasti.
p.s Ostin tuossa eilen myös lisää makeisia, joten ei yhtään huono suunnitelma tuo tuolien entistäminen, ne karkit nimittäin lepäilee kauniisti siinä tiskin alla...
|
|
Siihen on sitten melko tasan tarkkaan viisi viikkoa, siis avajaisiin. Alkaa muuten jännittää jo. Mitä kertoisin, no ehkä siitä miten kaikki sai alkunsa. Häistä, viime marraskuulta. Olivat samalla 3kymppiset. Piti vaan viettää aivan rauhassa kotona ja vanheta. Tämän kaltainen vietto tapa ei ole ollut minulle lainkaan normaalia. Rakastan juhlia ja varsinkin niiden järjestämistä. Ja se järjestäminen vie yleensä minulta järjen.
Mutta siis häät. Yllätykselliset häät, joihin minä en pannut tikkua ristiin. Tässä vuosien mittaan olin kerännyt ideoita, millaiset olisivat minun hääni. Höpöttänyt niitä ääneen miehelleni, siskolleni ja parhaille ystävilleni. Marraskuisena sunnuntai aamuna, minut sitten siunattiin kolmekymmen vuotiaaksi ja mieheni pyysi alttarille.Kaikki oli kohdallaan, tarkkaan oli kuunneltu höpötykseni. Ei voi sanoa, etteikö minua olisi kuunneltu. Tämä oli niin helpottavaa, voiko enää helpommalla omista häistään päästä? Näin siis lyhykäisyydessään.
Vala, jonka lausuin sai minut ajattelemaan. Ehkä liiankin kauan siinä alttarilla, koska mieheni ja kirkkokansa hieman alkoi herätellä. Omassa valassaan mieheni lupasi tukea minua unelmissani. Unelmani on alkanut toteutua.
|
|
|
| |  | |  | |
|
|
